Tuesday, September 19, 2017

Scarlet and Gold - Tulipunainen ja Kulta

Pikkuhiljaa alkavat värit muuttua. Persimonipuun hedelmät ovat parina viime päivänä saaneet oranssimman sävyn. Vieläkin päivisin lämpötila nousee piirun yli 30 C asteen. Syksyä on silti ilmassa. 

Olen saanut kivoja viestejä tuohon edeltävään postaukseen. Kiitos niistä! Olette ihania. Marja-Liisa kirjoitti jotain sellaista, jota itsekin olen paljon ajatellut: "Ja jotenkin nyt on oman mielen päällä paljon ajatuksia myötätunnosta, miten helppoa onkaan jyrätä toisia ja vaikeaa asettua toisen asemaan... Jokaisella meillä on omat taistelumme ja haasteemme."

Helposti tulee oltua vähän ajattelematon, ei tule ottaneeksi toisia huomioon. Parin viime vuoden aikana kuitenkin mielestäni on lisääntynyt silkka ilkeys. Ainakin täällä meillä. Viimeisimpänä muutama ilta sitten, kun tytär lähti kaverinsa kanssa käymään jäätelöllä. Pihaan oli sattunut pick up -mallinen auto samaan aikaan, auto täynnä nuoria miehiä. Ensin oli huudeltu tyttärelle, että isäs auto vissiin. Sitten oli innostuttu, että toinen mimmihän on tosi hyvännäköinen. Ai, eipäs olekaan, sehän on aasialainen. 

Tuntui pahalta, kun tytöt kertoivat kotiin tultuaan. Ensinnäkin ystävätär on kaunotar, klassisen kauniit piirteet. Hän on toivottavasti ylpeä sukujuuristaan. Kerroin sitten omasta kokemuksestani kymmenisen vuotta sitten. Olin lasten kanssa syömässä buffetissa. Taaempana istui poikajoukko, joka päätti arvioida minun nelikymppisen äidin olemusta. Ikävä kyllä niin, että en itse sitä kuullut, lapset kuulivat. Muuten oli mamma ok, mutta takamus oli "ugly". Ei ole tosiaankaan mallia kardashian, mutta hyvin tällä on tähän saakka pärjätty. Jos olisin kuullut olisin käynyt kysymässä pojilta, että näinkö on äiti teidät tosiaan kasvattanut. Ja jos on, niin nyt olisi parasta parantaa tapoja. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu eikä haukku haavaa tee, mutta eihän se kivaa ole. 

Pari päivää sitten oli jälleen uutinen kuntosaliharjoittelijasta, joka päätti ottaa kuvan toisesta harjoittelijasta ja pistää someen ivallisen kommentin kanssa. Meidän presidentin vaalien tuloksen selvittyä tytärtä ja muita tyttöjä odotti luokkahuoneessa nuorukainen, joka nyökytteli tyytyväisenä päätään ja totesi "crapping by the pxxxy". Sitä pienet perässä mitä isot edellä. 

Toivon, että tämä aika menee ohi. Että oltaisiin taas ihmisiksi. Netti on mahdollistanut sen, että kasvattomona ja nimettömänä voi sanoa mitä vain. Sellaista mitä ei koskaan sanoisi kasvotusten. Mulla on luja usko siihen, että tulevat polvet on fiksumpia. Sitä aikaa odotellessa yritän itse olla ystävällinen. Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, niin olen sitten hiljaa. 

Mulle syksy on aina tarkoittanut uuden alkua, uusia mahdollisuuksia. Kävin tänään treffaamassa taas yhtä uutta perhettä, joka saattaisi silloin tällöin tarvita apuani. Miehelle sanoin kotiuduttuani, että olen kyllä aika etuoikeutettu: voin mennä ihmisten koteihin, nähdä heidän arkipäivänsä. 






Sunday, September 17, 2017

Arvonta - Michael Kors Huivi

Kun tauon jälkeen aloitin jälleen kirjoittelun mietin, että tokko enää lukijoita on entiseen malliin. Kävijöitä on ollut päivittäin niin paljon, että ihan iloksi on pistänyt. Aika järjestää siis jotain kivaa. Löysin klassisen Michael Korsin huivin, pehmeä väritys käynee useimmille. Arvontaan osallistut jättämällä viestin tähän postaukseen. Kerro mistä aiheista haluaisit lukea lisää tai kerro jotain itsestäsi. Useammankin viestin saa jättää. Arvonta päättyy maanantaina 25. syyskuuta klo 24 meidän aikaa.

Huivia (n. 25 x 168 cm) voi käyttää molemmin puolin, värit ovat vastakkaiset puolesta riippuen. Materiaali pehmeää akryyliä, vesipesu viileällä. Palkinnon arvo $58.





Onnea arvontaan! 

Ja onnellista viikkoa,

❤:lla Johanna


Friday, September 15, 2017

Mitä päivähoito maksaa

Yksi syy miksi nannyt ovat niin suosittuja on päivähoidon hinta. Meidän osavaltiossa yhden lapsen päivähoito lastentarhassa maksaa $17 000 ja rapiat per vuosi. Olemme yksi kalleimpia osavaltioita suhteutettuna perheen tuloihin. 

Mun ensimmäinen nanny-työ oli auttaa aamuisin isää viemään vauva ja taapero hoitopaikkaan. Siinä aamutuimaan ajellessamme ja mun hoitaessa vauvaa juttelimme paljon ja monenlaista. Puhuimme myös päivähoidon hinnoista. Ammattilainen äiti olisi voinut yhtä hyvin jäädä kotiin ja hoitaa omat lapset ja samalla säästää päiväkodin hinnan. Perhe kuitenkin päätti, että äidin on tärkeä pitää ammattitaidostaan kiinni. Näiden kahden lapsen kuukausikulut päivähoidossa olivat n. $2400. Hoitopaikka ei ole mitenkään luksusta tai muuten erityinen, hoitopaikka hoitopaikkojen joukossa. Isä sanoi, että summalla lyhentäisi toista asuntolainaa. 

Omat lapsemme kävivät luterilaisen seurakunnan päiväkerhossa kolme kertaa viikossa kerrallaan 3 tuntia. Tarkistin juuri hinnat ja ilmoittautumismaksu per lapsi on $288 ja kuukausimaksu $288. Ilmoittautuminen maksetaan siis vain kerran ja sitten joka kuukausi koulumaksu. Päiväkerhot ovat hurjan suosittuja ja lähes kaikki seurakunnat niitä tarjoavat. Lapsi sosiaalistuu ja saa samalla tuntumaa koulutyöskentelyyn. 

Taitavat meidän hinnat olla kokolailla toista luokkaa kuin Suomessa. Ainoa helpotus on, että etukäteen säästämällä voi välttää veroja. Kuukausittain laitetaan palkasta osa säästötilille, josta voi sitten maksaa lastenhoito- ja terveydenhoitokuluja. Tästä säästöön menevästä osasta ei tarvitse siis maksaa veroja, ainakaan meidän osavaltiossa. 

Melonit kasvavat! Yksi jos toinen perheenjäsen käy kuvaamassa ja ihailemassa viljelmää. Tämä yläkuvan meloni löytyi vasta viime viikolla, en edes ymmärtänyt katsoa tästä suunnasta. Se on suurin ja terhakkain.

Meillä on monella tapaa rauhallinen viikonloppu. Mies lähti tänä aamuna motskarilla kohti vuoria ja kokoontumisajoa. Päivä on kulunut pyöräillessä Appalakkien vuoristoreittejä. Lapsilla on yökyläläisiä täällä meillä, konsertteja, vesipalloa, kutsuja yökylään. Minä olen lenkkeillyt Felixin kanssa, tehnyt hyviä kirpparilöytöjä ja saunonut & valmistanut Mac&Cheese lapsille. Erityisenä ilonaiheena pirskahtelee uuden hoidokkini sonoma: you are the best nanny ever. Mainen kunnia katoaa pian, mutta nautin nyt vielä kun voin :) 




Yhdestä pienestä siemenestä roihahti tällainen viljelmä!

Wednesday, September 13, 2017

Meet the teacher - treffaa opet

Olipa taas puolivuosittainen tilaisuus treffata lasten opettajat. Mä sain tuntiin tervehdittyä 14 opettajaa... paitsi että kaksi jäi tervehtimättä. Omasta mielestäni erinomainen suoritus. Yhdelle opettajalle on varattu aikaa 10 minuuttia, siirtymiseen luokkahuoneesta toiseen 5 minuuttia. Käytin siirtymät hyödyksi.



Aluksi home roomin, oman luokkahuoneen, opettajat näyttivät filmin jossa rehtori, PTA:n presidentti (vanhempien ja opettajien yhdistys) sekä pää-counselor (oppilaanohjaus) kertovat koulusta ja tehtävistään. Hmm. Katsoimme videota 15 minuuttia ilman ääntä ja sitten 5 minuuttia äänen kanssa. Sen jälkeen oli lupa poistua lasten luokkahuoneisiin.

Oli sosiologian opettaja, joka oli käynyt Helsingissä ja Lahdessa. Tervehti mua moi moi ja muisteli Lahden hyppyrimäkiä ja maauimalaa. Sekä ruokaa. Yksi opettaja halasi ja kyseli kuulumisia. Mä muistan sut, kun sulla on niin kaunis aksentti. Kemian maikka: taitaa tämä yksi jälkikasvu pärjätä paremmin fysiikassa kuin kemiassa. Totesin, että anteeksi taisi se kemia mennä vähän pelleillyksi. Osin nukkumiseksi. Numero oli silti kiitettävä. Toivon totisesti, että jälkikasvu terhakoituu. Pyysin anteeksi. Onneksi lapsi on kertonut toilailuistaan, joten tiesin missä mennään. Ohjelmoinnin ope: mun paras kaveri opiskeluaikoina oli Antti Suomesta. 

Eniten mua taisi kuitenkin puhutella ap-englannin (advanced placement, korvaa yliopisto-opintoja) ope. Hän kertoi, että moni näistä lapsista päätyy hoitoalalle. Hänen tehtävänsä on saada oppilas ymmärtämään kielen merkitytys esimerkiksi siinä tilanteessa kun potilaalle ja omaisille kerrotaan, että aika on käymässä vähiin. Ope pyyhki kyyneliä silmistään. Kokemukseni on, että amerikkalaisilla lääkäreillä on bed side manners, tiedetään miten käyttäytyä sairasvuoteen äärellä. Eikä edes sairas-, vaan tutkimusvuoteen äärellä. Mun oma lääkäri soitti kuultuaan, että olin varannnut ajan toisen raskauden vuoksi. Onnitteli, juteltiin, mietittiin, pohdittiin. Ei George Clooney ole niin kaukana oikean lääkärin mallista tv-sarjassa ER, Teho-osasto.

Lapset ovat hyvissä käsissä, en epäile hetkeäkään. Näissä tapaamisissa on helppo loistaa: valtaosa vanhemmista ei saavu paikalle. Lapset kertovat, että seuraavana aamuna opettajat aina kommentoivat että sillä sun äidillä on niiiiin kiva aksentti. Lisäksi olen niitä harvoja, joilla on kolme lasta High Schoolissa.



Nuorempana musta ei olisi ollut opettajaksi. Nykyisin mielenmalttia ja ymmärrystä on enemmän. Ennen kaikkea: arvostan heitä, jotka jaksavat opettaa. Niin me ihmiskuntana mennään eteenpäin.

Sunday, September 10, 2017

Pienesti ajateltu - lasten sängyt

Ihan aluksi lapset nukkuivat pinnasängyssä, kaksoset peräti jakoivat saman pinniksen. Sen jälkeen oli vuorossa Ikean taaperosängyt ja sitten twin -kokoiset normaalisängyt. Ajattelin, että vuoteet ovat oikein passelit siihen saakka kun lapset joskus kotoa lähteävät.

Eilen illalla olin parivuotiaan taaperon seurana. Pikkuinen kertoi innoissaan, että on iso sänky. En ollut ihan varautunut valtamerilaivaan, mutta sitä kokoa vuode oli. Tuntui hassulta peitellä taapero keskelle sänkyä, molemmille puolille olisi mahtunut monta nukkujaa. Sinne vällyjen väliin ihan hukkui. Mutta näin se on näköjään joka paikassa, pinnasängyn jälkeen siirrytään suoraan queen size -punkkaan. Siis suomalaisittain parisänkyyn. 

Lapset ovat kertoneet, että kavereilla on aina hauskaa heidän pienten sänkyjensä kanssa. Miten noin pienessä voi nukkua! Jotkut asiat mussa on näköjään edelleen hyvin suomalaisia. Yksi syy varmaan suurin sänkyihin on se, että huoneet ja talot on tilavia. Ei tarvitse miettiä, että mahtuuko sänky huoneeseen vai ei ja viekö se liian paljon tilaa. Vuodevaatteitakin on reilusti. Joissan paikoin raivaan kokonaisen eläintarhan tai tyynymeren sängyn päältä, ennen kuin saan tenavat nukkumaan. Lasten huoneet on kauniisti sisustettuja ja yleensä vuoteen seurana on saman sarjan lipastot, kaapit, yöpöydät. 

Valkoinen sänky Wolf -furniture

Disney -malliston sänky löytyy Rooms to go -kaupasta. 

Irma -hirmumyrsky näyttäisi jättävän meidän armollisesti rauhaan. Vähän vettä satanee, mutta sillä pitäisi selvitä. Jose kaartoi merelle, kohti itää. Huokaisen helpotuksesta. Kaapit ovat täynnä ruokaa ja juomaa, joten kaupassakaan ei tarvitse ihan pian poiketa.

Kivaa viikkoa! Pihlajanmarjoja olen kurkistellut blogien kuvista. Voiko kauniimpaa näkyä olla.

❤ Johanna

Thursday, September 7, 2017

Pumpkin Spice Latte ja Tai Chi

Pumpkin spice -tuotteita alkaa olla taas joka lähtöön: teetä, kahvia, piirakoita, pikkuleipiä, jogurttia, purkkaa, tortillalastuja, soijamaitoa, vodkaa, Oreo -täytekeksejä, maapähkinävoita, tuoksukynttilöitä, kaurahiutaleita ja kondomeja. Lähikaupan Starbucks tarjosi maistiaisia Pumpkin Spice Lattestaan. Olihan se kyllä hyvää, maku muistuttaa lähinnä piparkakkutaikinaa. Mulle riitti äkkimakeaa juomaa melkein tämän verran. 

Kirjastolla järjestettiin paikallisen Tai chi -seuran esittely. Tai chi on kiinnostanut kohta varmaan 30 vuotta, vaan enpä ole saanut aikaiseksi tutustua. Kuulijoita oli kymmenkunta, ohjaajia kolme. Mä olin nuorin vaikka en enää ihan eilisen teeren tyttöjä ole. Porukka innostui valtavasti, kun Tai chin terveysvaikutuksista puhuttiin: parantaa melkein kaiken muun paitsi huonon kuulon kuului tuomio. 

Ohjaaja-ladyt oli ihania! Kolme tyylikkäästi harmaantunutta mummelia (ja tämä on hyvällä sanottu, itsekin voisin olla mummeli ikäni puolesta) jakoi tietoa. Ihan aluksi he esittivät kaikessa hiljaisuudessa 17 ensimmäistä liikettä. Ilmeet olivat niin keskittyneitä, tunnelma niin juhlava että mua kakaraa alkoi melkein hymyilyttää. Piti keskittyä tarkkailemaan käsiä ja jalkoja. Sitten saimme opastuksen kolmeen ensimmäiseen likkeeseen. Oli ihan hauskaa. Tai chi sopisi sikäli mulle hyvin, että mitään ei puhuta vaan oppiminen tapahtuu toisia katselemalla ja kopioimalla. 

Seuran toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja niinpä esimerkiksi $140 jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen. Mulla oli mielessä monta kysymystä, mutta en sitten uskaltanut kysyä mitään. Jokainen yleisön kysymys nimittäin aiheutti ohjaajien kesken pitkällisen pohdinnan ja vastaukset olivat monisyisiä. Saimme kolme kopioitua tiedotetta: yksi oli vanha, toisesta puuttui puolet ja kolmas oli nettiosoite. Se onneksi oli oikein. Kysymykset otti vastaan lajia useamman vuoden ohjannut rouva, mutta koska hänen kuulonsa oli vähän heikko kaksi muuta ohjaajaa vastasivat sen jälkeen kun pääohjaaja oli saanut kysymyksen selville näiden kahden välityksellä. Mun teki mieli halata arvon ladyjä. Ekat harkat olisi maanantaina ja nyt pitää tosissaan miettiä olisiko minulla mahdollisuutta osallistua kurssille seuraavan neljän kuukauden ajan pari kolme kertaa viikossa. 



Näyttää siltä, että Irma-hurrikaani olisi tulollaan maanantaina illansuussa. Sitten ehkä Jose hiukan myöhemmin. Kuten me täällä sanomme epätoivon ja surun hetkellä, mun rukoukset ja ajatukset ovat nyt heidän luonaan jotka myrskystä kärsivät. Olemme käyneet pari kertaa Florida Keys, Key Westissä saakka. En ymmärrä miten saaret voisivat tästä selvitä. Viimeisten uutisten mukaan Miami saa suoran iskun. Uutiset Irman tekosista jo aikaisemmin, kuten myös Harveyn toimista, ovat jo riittävän karuja. 


Tuesday, September 5, 2017

Kyllä lähtee - kukkasipulit nimittäin

Meloninkasvatuksen innoittamana olen saanut lujan uskon, että nyt lähtee sipuli kuin sipuli, siemenistä puhumattakaan, kasvuun. Mulla on täällä kohta vahva kasvuyritys johon pitää kai kysellä startuppia. Vieläköhän sitä kanankakkaa käytetään? Tiedä vaikka musta tulisi munafarmari, olisi kakat omasta takaa. Luomumunilla olisi varmaan kysyntää.  Ensi kesänä hyräilen keveitä kesälaulelmia ja keräilen kukkavihkoja omalta pihamaalta. Melko varmasti. 



Alliumin nimi piti googlata. Laukka on suomeksi ja olisikohan tämä jättiläislaukka, kun luvataan kasvavan 30 tuuman mittaiseksi. 76.2 cm näyttäisi olevan tarkka mitta. Nyt tyhmä, mutta innokas, puutarhuri ja kasvuyrityksen (pro)moottori kysyy: onko siitä sipulille jotain haittaa jos sen laittaa maahan jo syyskuussa? Pussin takana sanotaan, että meillä istutusaika on syyskuusta joulukuulle. Jospa vasta laitankin joulukuussa, onko haittaa tai hyötyä? 


En pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta usein mietin päivän parasta antia. Tämä opetettiin lapsillekin. Illalla nukkumaan peitellessä ja suukotellessa kysyttiin päivän kohokohdat. Kerran se oli hammaslääkäri kaikilla kolmelle. Kertoo enemmän ehkä kuitenkin meidän hammaslääkäreiden ammattitaidosta kuin äidin tylsyydestä. 

Aamulla ensitöikseen pikkuinen hoidokkini hihkui "school bus, Ms. Johanna, SCHOOL BUS". Viiden vanha Kindergartenin aloittaja kulki tänään koulumatkan ensimmäistä kertaa koulubussilla. Oli ihan eka oikea koulupäivä. Varmistin, että kaikki on mukana, katsottiin yhdessä lounas ja välipala, varavaatteet, pyyheliina jonka päällä ottaa torkut. Sitten bussipysäkille. Pikkuinen liimautui kylkeeni, ujosteli muita. Minä höpöttelin mitä bussipysäkillä nyt höpötellään (tarkistellaan aikoja, reittejä, kuljettajan persoonaa, bussin kulkusuuntaan, lasten ikiä, luokka-astetta, opettajia). Bussi tuli, oma koululaiseni malttoi tuskin pysyä aloillaan. Heitimme hyvästit ja aloin kuvata bussiin nousua, jotta voin laittaa vanhemmille edes kuvat. Siinä samassa silmät täyttyivät kyynelistä: niin pieni ja urhea lapsi, suuri reppu, jyrkät raput ja palava into. Toivon, että elämä kohtelee sinua hyvin, palava into ei koskaan sammu. Ja bussi kulkee kuten pitää.